01: Uusi työ (2/2)

Tämän toisen osanpuolikkaan tekemisessä ei kestänyt kauhean pitkään. ;)

Elina Ilmarisen tarina on vasta aluillaan, eikä vielä ole läheskään kaikkea jännittävää ja mukavaa tapahtunut! Luvassa on vielä vaikka mitä, muun muassa takaumia menneisyydestä, uusia hahmoja ja tapahtumia!

Lisäksi olen suunnitellut, että LC Ilmarinen voisi jatkua 5-6 sukupolven ajan. Tällöin tarinasta tulisi sopivan pitkä, mutta tietysti voi käydä niinkin että tämä LC loppuu aikaisemmin. No, ei sitä vielä tarvitse miettiä. :D

Lukuiloa kaikille! :)

-Sims3Pelaaja

Murtovaras, naispuolinen sellainen, astui talooni musta säkki kädessään.

Heräsin outoon kolinaan ja jalkojen tömistelyyn, ja yhtäkkiä muistin että ulko-ovi oli jäänyt auki. Sitten huomasin murtovarkaan ja järkytyin.

Soitin niin nopeasti poliisille kuin pystyin ja huusin varkaalle: "ULOS MINUN TALOSTANI, SENKIN HÄMÄRÄ-ÄMMÄ!"

Varas lähti karkuun, ja en huomannut samassa rytäkässä oliko hän ottanut mukaansa jotakin ylimääräistä.

Poliisiauto pysäköi tien varteen, mutta liian myöhään. Varas oli jo karannut, eikä mitään ollut enää tehtävissä.

"Olen pahoillani, neiti Ilmarinen, mutta nyt kävi näin. Yritämme löytää varkaan niin pian kuin voimme. Muuten, oliko hän mies vai nainen?" poliisi totesi ja kysyi.

"Öö, hän oli nainen...muistaakseni", yritin muistella.

"Tunnemme erään naispuolisen varkaan, jota olemme yrittäneet saada jo pitkään kiinni", poliisi sanoi. "Pahoittelen varkautta, yritämme napata naisen mahdollisimman pian, voit mennä nukkumaan takaisin", hän jatkoi.

Poliisi sanoi "hyvää yötä" ja lähti virka-autollaan takaisin poliisiasemalle.


Minun oli vaikea saada murtovarkauden jälkeen unta, koska tajusin että varas oli varastanut ihanan nojatuolini*. Tosin minua kyllä ihmetytti, miten hän sai sen kannettua niin nopeasti ulos...?

*Simsissähän voi varkaat ottaa vaikka television ja kantaa sen pienessä säkissä mukanaan. En ymmärrä, mitä realistista siinä on...

Aamulla menin virkistävään suihkuun. Vaikka minulla ei ollut paljaan pinnan pelkoa, menin silti uimapuku ylläni suihkuun, koska tarkoitus oli pestä vain hiukset. Olen siis aika erikoinen kaveri...

Aloin tekemään lounasta, ja ruokana olisi tänään vohvelit. Tiedän kyllä, ettei vohvelit ole mikään terveysruoka, mutta saa sitä joskus syödä.
Yhtäkkiä puhelin alkoi soida.

"Hei, Elina Ilmarinen!" sanoi tumma miehen ääni puhelimessa. Minua pelotti, sillä en tuntenut moista ääntä.
"He-hei", vastasin epävarmana.
"Minä olen Francisco Battista, ja olen kuullut että olet sisustussuunnittelija. Voisitko tulla luokseni, minulla olisi sinulle hieman töitä?" mies esittäytyi.
Minua helpotti, kun mies kertoi henkilöllisyytensä. Olisin jo luullut, että joku kertoisi minulle menneisyydestäni...

Ruoanlaitto jatkui lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen. Nyt oli vuorossa vohvelitaikinan sekoitus kulhossa.

Jakke oli tänään varsin väsyneellä päällä, mutta ehkä se johtui siitä että varas tuli keskeyttämään yöunet silloin aamuyöllä...

Lopulta sain vohvelit paistettua, ja niistä tuli oikein rapeita ja herkullisia. Olin vieläkin aika väsynyt, sillä varas sattui väärään aikaan väärälle reitille - Ilmarisen tontille. Ihmettelin vain, että miksi Jakke ei haukkunut ollenkaan? Vai enkö kuullut mitään, vaan nukuin täysillä ennen kuin varas tuli talooni? Olisi tosiaan pitänyt lukita ulko-ovi silloin.

Tällainen uusi ostos tuli tehtyä. Kävin ostamassa retro-television ruoan jälkeen. Minulla tosin tuli kiire, sillä pian olisi töihin menon aika. Olinhan minä luvannut Francisco Battistalle tulla auttamaan.

Juoksin nopeasti tilaamalleni taksille, jotta työkeikka ei menisi liian myöhäiseksi.

Tällainen talo Franciscolla oli. Aika...erikoinen, vai mitä?

Kun soitin ovikelloa, odotin hetken portaikon alapuolella, kunnes tuiman näköinen mies tuli tervehtimään minua.

"Mitä haluaisit minun tekevän?" kysyin mieheltä kohteliaasti.
"Haluaisin uuden stailauksen taidehuoneelleni. Uusia tauluja, yksi koriste-esine tai seinäsomiste, sekä uusi maalausteline", Francisco kertoi.
"Onnistuu!" sanoin kohteliaasti ja kävin taidekaupassa valitsemassa tauluja, jotka olivat miehen kertoman kokonaisbudjetin sisällä.

Kului noin kolme ja puoli tuntia, kunnes suunnittelu ja toteutus olivat valmiit.

Kutsuin Francisco Battistan tulla katsomaan hänen uutta taidehuonettaan.

Nuhruisen näköinen maalausteline oli ensisijainen valintani, sillä tiesin ettei mies pitänyt täysin symmetrisistä esineistä, paitsi ehkä taideteokset olivat poikkeus.

Tällainen kokonaisuus on Francisco Battistan uusi maalaushuone. Huomatkaa taulut ja enkelin siivet seinällä. Mitä mieltä olette? Onko minulla, Elinalla, silmää kodin sisustukselle?

"Hmm...annas kun mietin oikeita sanoja", Francisco esitti epävarmaa.
Minua jännitti uudestaan. Mitä jos hän ei pitäisi sisustuksesta?

"Kuules Elina, tämä huone on...mestariteos! Se se on! Sinullahan on taiteellisia lahjakkuuksia! Osaat valita juuri sellaisia yksityiskohtia mistä asiakkaasi pitävät - tai ainakin minulle", Francisco sanoi, ja yllätyin positiivisesti. Ehkä tämä yksinäinen taiteilija oli väärinymmärretty.

Näin, kun mies alkoi heti maalaamaan uutta maalausta. Hän selvästi sai inspiraation uudesta huoneen sisustustyylistä. Ja totta kai hän myös maksoikin minulle, en minä tyhjin käsin jäänyt tällaisesta urakasta!

Seuraava tehtävä koski erään naisen taloa. Nämä ehdot hän luetteli minulle puhelimessa:

Työhuone, saa yhdistää makuuhuoneeseen:
- Kaksi nojatuolia
- Seinätelevisio, mieluiten halpa
- Uusi tietokonepöytä
- Pyörivä toimistotuoli
- Pikkupöytä, lisäksi sen päälle auringonkukka

Minä sain kuin sainkin naisen toiveet toteutettua. Soitin hänelle, ja kerroin että työ on valmis.

Nainen tuli katsomaan uutta työhuoneen ja makuuhuoneen yhdistelmää. Hän arvioi kaikki esineet, niiden paikat huoneessa ja värit.

Nainen halusi myös pikkupöydän, ja auringonkukan sen päälle, joten toteutin hänen toiveensa.

Nainen pohti hetken aikaa, mitkä sanat sopisivat tähän tilanteeseen parhaiten.

Sitten hän tokaisi:
"Kuule Elina. Olet varmaan hyvä toteuttamaan muiden unelmia feng shui-taloista, mutta et minun. Mutta saat silti palkkasi, joka on pienempi summa kuin olisin voinut antaa. En tietenkään antaisi näin pientä summaa jos olisit hoitanut paremmin hommasi, mutta näin nyt vaan kävi."

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun minulle kerrottiin suoraan negatiivisempaa palautetta. No, kaikkia ei voi miellyttää, tässä ammatissa pitää ottaa risut ja ruusut vastaan...

Lähdin taksilla takaisin kotia kohti. Aurinko paistoi vielä, sillä kello oli vasta 17.30.

Minulle tuli sekalaisia ajatuksia mieleen päivästä kokonaisuutena. Mutta se ei silti tarkoittanut sitä, ettei minun pidä enää jatkaa sisustushommia.

Kävin vielä kaupassa ostamassa uuden nojatuolin, joka oli paljon modernimpi kuin edellinen. Poliisit eivät ilmeisesti vieläkään saaneet kiinni sitä naispuolista varasta, joka varasti tuolini.

Menin täyttämään Jaken ruokakupin, koska olisin voinut unohtaa kokonaan tehdä niin. Minulla oli ollut melko raskas päivä, mutta koiran pitää saada ruokaa vaikka olisi omistajalla kuinka huono olo.

Jakke nukkui tällä kertaa omassa kodossaan, mistä se tuntui pitävän. Koto on mielestäni mukava sana, se on niin leppoisa. Olen aina ihaillut eläimille tarkoitettuja tavaroita ja asioita, esimerkiksi linnunpönttö, koirankoppi, kissojen puuhapuisto, mitä vielä. Oho, kissojen puuhapuisto...minähän en voi sietää kissoja!

Katselin säätiedotusta uudesta TV:stä samalla, kun istuin mukavan pehmeällä uudella nojatuolilla.

Säätiedote lupasi hellettä vielä ensi viikoksi, joten nyt oli varsinainen hellekausi meneillään. Eihän Roaring Heightissa ollutkaan pakkasia, sillä asuin rannikolla. Tosin olisi ehkä joskus kiva asua sellaisella seudulla, jossa on neljä vuodenaikaa.

Vessanpönttö kiukutteli minulle ennen nukkumaanmenoa: se oli tukossa ja jätökset olivat nousseet veden pinnalle. Minun piti veden roiskuessa jynssätä vessa käyttökelpoiseen kuntoon. Ällöttävää!

Viimein, kun olin hoitanut kaikki ilta-askareet, oli nukkumaanmenon aika. Minulla oli ollut taas pitkä päivä, mutta ei sitä tiedä, vaikka huominen olisi...

"...vielä pidempi."

01: Uusi työ (1/2)

Vihdoinkin LC Ilmarisen tarina voi alkaa! :D
Tämän osan kirjoittamisessa ei kestänyt kauhean pitkään, vaikka se ilmestyikin vasta näin myöhään, mutta toivon ettei teitä haittaa. Osassa saattaa olla paljon kökköä tekstiä ja toistoa, mutta haluan teidän ymmärtävän. Tämähän on vasta alkua, vielä ei ole hirvittäviä juonenkäänteitä luvassa! Vai onko sittenkin? ;)
Vaikka tämä alku onkin vasta lämmittelyä, niin varsinaiseen tarinaan päästään kunnolla jossain osan 6-8 paikkeilla. Tästä tarinasta on varmasti tulossa värikäs, mutta ei liian räikeä! :D

Oli aamuyö, vaikka oli todella valoisaa jo nyt. Roaring Heightsin taivas oli ihanan vaaleanpunainen ja unenomainen, vaikka en minä sitä ollut sillä hetkellä ihailemassa. Olin varsinainen aamun torkku, ja minulla oli tapana nukkua yleensä puoli yhteentoista, vaikka tänä aamuna niin ei käynytkään.

Mutta tänä aamuna heräsinkin tavallista aikaisemmin. Kello oli 9.35, kuten seinällä oleva kello näytti. Tänään minulla alkaisi työt sisustussuunnittelijana. Olin ehkä niin innoissani, että heräsin sen takia aikaisemmin.

Olin saanut rahoillani ostettua myös uuden vaatelipaston. Se ei ollut kovin iso, mutta sopiva minun kaltaiselleni sinkkunaiselle.

Tältä minun oma pieni kotoni näyttää tällä hetkellä, vieressä on sitäkin pienempi koto, johon minä en tosin mahdu sisään.

Vaihdoin yöpuvun arkiasuun, ja kampasin hiukseni. Ne olivat onneksi helppo harjata, sillä käytin niihin erityistä Simréal Paris- shampoota. Se auttaa pitämään hiukset sileinä ja vahvoina.

Söin aamupalaksi voileipää marmeladin kera. Se oli herkullista, mutta melko epäterveellistä. No, kai sitä joskus saa herkutella...

Koska minulla ei ollut astianpesukonetta, jouduin tiskaamaan astiat kylpyhuoneen lavuaarissa. Se vei todella paljon vettä, mutta ostaisin kyllä pian tiskikoneen kun saan rahaa, tai löydän itselleni jonkun miehen.

Jakkea piti harjata melko usein, sillä siitä lähti niin vietävästi karvaa. Joskus pelkäsin, että se hyppäisi omalle sängylleni pöllyttämään karvojaan, mutta onneksi niin ei vielä tähän mennessä ole käynyt.

"Voisitko hakea lehden? Nouda lehti, Jakke!" annoin Jakelle komennon.

Ja kappas, kyllähän se totteli minua! Siinähän on ystävällinen koira!

Jakke toi lehden ihan sisälle asti. Kyllä ne koiratkin voivat oppia melkein mitä tahansa, kunhan niitä tarpeeksi opettaa.

"Hyvä poika! Palkkioksi saat hyvän namipalan!" kehuin Jakkea ja annoin sille hauvan herkun.

Vähän ajan päästä lähdin taksilla ensimmäisen asiakkaani luokse. Minua jännitti, olihan tämä ensimmäinen kerta uuden työn parissa.

Tältä näytti ensimmäisen asiakkaani talo. Se oli todella tyylikäs ja moderni.

Sisustussuunnittelijan piti toteuttaa nyt tällainen haave:
Upouusi pesuhuone:
- Pyykinpesukone
- Kuivausrumpu
- Stereot
- Minitelevisio
- Koriste-esine tai hylly

Ja näin minä toteutin hänen toiveensa. Kaikki mahdollisimman halpaa, mutta tyylikästä.

Hetken päästä soitin naiselle, ja sanoin että "remontti" on valmis. Hän tuli kotiinsa, ja kerroin hänelle että hän saa mennä katsomaan uutta keittiön ja pesuhuoneen yhdistelmää.

Nainen katseli ympärilleen. Hän vaikutti olevan tyytyväinen uuteen huoneen designiin.

"Tämä on ihan hyvin onnistunut remontti, kuka oletkin", nainen sanoi. "Pidän näistä uusista tavaroista, naisellahan on tyylitajua."
"Ai kiitos! Tämä olikin ensimmäinen kerta! Ja olen muuten Elina Ilmarinen", sanoin naurahtaen.
Samalla jännitys sai helpotuksen: minua kehuttiin vihdoinkin! Tämä ei kyllä unohdu pitkään aikaan...

Sain kuin sainkin palkkani työkeikastani, vaikka se ei ollutkaan kovin iso summa rahaa. Mutta kyllä se kelpasi, kun jännitin muutenkin niin paljon tätä ensimmäistä työkeikkaani.

Siirryin seuraavaan taloon. Se oli valkoinen, pelkistetyn mutta modernin näköinen rakennus. Ainoa asia, joka minua hieman huvitti, oli se, että talo sijaitsi monen puun välissä. 

Asiakkaan toiveet olivat nämä:

Makuuhuone ja minikirjasto:

- Kohtuuhintainen televisio

- Ekologiset, modernit sohvapöydät

- Nojatuoli

- Puiset kirjahyllyt, 1 leveä ja 3 kapeaa

Tältä muutokset näyttivät. Ehkä en ole vielä mikään loistava sisustussuunnittelija, mutta kyllä taitojaan voi aina kehittää paremmiksi.

Soitin tuntemattomalle naiselle ja sanoin, että remontti olisi valmis.

Tällaiselta se nainen näytti: vaaleat hiukset, korvakorut ja melko vihjaileva vihreä puku. En ymmärrä, miksi tuollaisia asuja oli lupa käyttää Roaring Heightissa.

"Remontti on valmis. Voit mennä jo sisälle kotiisi katsomaan upouutta makuuhuonettasi", kerroin naiselle.
"Hyvä on, katsotaan mitä sait aikaan", nainen sanoi jotenkin ivallisesti.

Nainen meni päivitettyyn makkariin katsomaan työni jälkeä.

Huomasin, että tällä naisella oli puoliso, ja hän menikin heti lukemaan kirjaa uudelle nojatuolille.

"Hmm... mitä sanoisin tästä oikein..." nainen sanoi hieman epävarmana. Minua pelotti hänen mielipiteensä. Entä jos hän ei olisikaan tyytyväinen aikaansaannoksiini?

"Tämä on aivan loistava! Teit juuri mitä halusinkin! Kiitoksia paljon!" nainen sanoi, ja kuulosti yllättyneeltä. Hän selvästi odotti minulta vähemmän, mutta muuttikin mielensä.
"Kiitos paljon palautteestasi! Nyt otan kuvan tästä ja laitan sen portfoliooni", ilmoitin naiselle ja otin kuvan kännykälläni. Sen jälkeen lähdin ulos talosta hymyillen.

Taksi vei minut kotiin. Oli ollut pitkä päivä, vaikka minulla olikin vain kaksi keikkaa tällä kertaa. No, kyllä tämä tästä vielä lähtee käyntiin...

Söin melko kevyen iltapalan: jogurttia murojen ja marjojen kera. Olisin toki voinut laittaa kunnon päivällisen, mutta en jaksanut. Työpäivä vaati tehonsa minulta.

Pitkään ulkona kopissaan ollut Jakke tuli viimein sisälle. Ulkona alkoi sataa rakeita.

Kahden päivän kuluttua oli aika laajentaa taloa saamillani rahoilla. Tosin en voinut paljoa laajentaa, koska remonttimiesten vuokraaminen maksoi aika paljon. Olin käynyt töissä jo kolmen päivän ajan, ja sain edelleen melko hyvää palautetta työstäni. Olihan tietysti asiakkaita, jotka eivät niin kauheasti kehuneet aikaansaannoksiani, mutta muuten sanoivat että "olin tehnyt juuri niin kuin pitikin". Kuten kuvastakin huomaatte, myös tänä iltana satoi rakeita samalla tavalla kuten kaksi päivää sitten. Mikä sattuma!

Päätin laajentaa taloa niin, että myös kylpyhuoneessa olisi enemmän tilaa. Tässä niin sanottu ilmakuva kylppäristä.

Oli aika pestä Jakke kylpyammeessa puhtaaksi. Sillä oli ollut kirppuja, joten kunnon kirppukylpy auttoi sitä pääsemään eroon niistä.

Vaihdoin arkivaatteeni alusvaatteisiin, joita pidin yöpukuna. En pitänyt hirveän pitkistä yöpaidoista, sillä niissä minulle tuli epämukava olo.

Ja niin, me molemmat - Jakke ja minä - menimme unten maille. Molemmilla oli ollut jälleen kerran pitkä päivä, ja varmasti tulisi vielä sellaisia useastikin.

Roaring Heights oli valaistu upeasti öisin; etenkin kaupungin keskustassa oli eniten valoja.

Mutta hetken päästä tapahtui jotakin, mikä herätti Jaken. Se meni ulos ihmettelemään omituisia askelten ääniä.

No mutta, sehän on murtovaras! Nyt kannattaisi soittaa poliisille, ja äkkiä! 

Toinen puolikas tästä osasta ilmestyy lähiaikoina, ja siinä selviää, miten Elina selviää odottamattomasta tilanteesta, ja paljon muutakin on luvassa. Kommentteja olisi mukava saada, kiitoksia lukemisesta!

-Sims3Pelaaja